14.10.1920 Tarton rauhasta Suomen ensimmäisestä valtiosopimuksestamme tulee 85 vuotta, joten lippu salkoon ja miehittäjä-Ryssä helvettiin alueiltamme;)= Karjala takaisin!Seppo Lehto TampereYli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47 Pääkirjoitus 13.10.2005 4:00:18
Pääkirjoitustoimittaja Juhani Heimosen kolumni: Valikoivaa historian valkaisuaJUHANI HEIMONEN
Kansallisarkiston tutkija, filosofian tohtori Juha Pohjonen sai taannoin puhelinsoiton suoraan Varsovasta.
Puolalainen toimittaja Jacek Pawlicki oli kuullut Pohjosen ja ulkoministeriössä työskentelevän VTM Jussi Pekkarisen julkaisusta Ei armoa Suomen selkänahasta. Soittajaa askarrutti, miten kirja mahtaa vaikuttaa tammikuun presidentinvaaleihin.
Presidentinvaaleihin?
Mitä ihmeen tekemistä Suomen sodanjälkeisiä ihmisluovutuksia Neuvostoliittoon selvittäneellä tutkimuksella voisi olla sen kanssa, valitaanko tasavallan seuraavaksi presidentiksi Tarja Halonen, Sauli Niinistö vai Matti Vanhanen.
Puolalaistoimittajan tapa tehdä menneisyyden pohjalta johtopäätöksiä nykyisyydestä kuulostaa meistä lähinnä huvittavalta. Hymymme kuitenkin hyytyisi, jos muistimme olisi vähän pitempi.
Ei ole kulunut kolmeakaan vuosikymmentä siitä, kun tällainen tutkimusaihe olisi leimattu ulkopoliittisesti arveluttavaksi. Nyt suhtautumisessa on ajauduttu toiseen ääreen - inhaan välinpitämättömyyteen.
Kansakunta ei näytä korvaansa lotkauttavan, kun historian tutkimus ensi kertaa kertoo, että yli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47 rajan yli Neuvostoliittoon.
Että Pariisin rauhansopimuksen ehtojen tultua täytettyä Suomessa jatkui vuosikymmeniä sotavankikarkurien, rajaloikkarien ja Moskovan nimeämien henkipattojen metsästys.
Että kymmeniä, kenties satoja viattomia ihmisiä kuskattiin kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista piittaamatta Neuvostoliiton hoteisiin pakkotyöleireille ja varmaan kuolemaan.
Että luovutus- ja loikkaripolitiikassa Paasikiven-Kekkosen linjaa noudatettiin vielä kauan heidän jälkeensä.
Että lopullisesti ihmisjahdin pasuunat vaimenivat vasta, kun Neuvostoliitto 1990-luvulle tultaessa lakkasi olemasta.
Ihmisluovutukset olivat vaihdon väline kaupassa, jolla suomalaiset ostivat ensin sotavangeiksi joutuneiden maanmiestensä paluun kotimaahan ja sitten Neuvostoliiton poliittisen suopeuden YYA:n hengessä.
Pohjosen ja Pekkarisen teoksen nimi on lainattu tekstistä, jonka Kekkonen kirjoitti vuonna 1959 erään loikkarin käsittelypapereihin.
UKK ripitti rajavartiostoa ja suojelupoliisia siitä, että ne olivat suosittaneet "inhimillistä avuliaisuutta Suomen selkänahasta", vaikka Kekkonen oli antanut yksiselitteisen käskyn loikkarien palauttamisesta suoraan rajalta.
Geopoliittiset realiteetit ja rauhaisan rinnakkainelon ulkopolitiikka musersivat etenkin kylmän sodan vuosina alleen kaiken "inhimillisen avuliaisuuden".
YK:n pakolaissopimukseen sivistysvaltio Suomi liittyi vasta 1969. Ulkomaalaisia koskeva lainsäädäntö laahasi vielä pahemmin perässä.
Alkusysäyksen Pekkarisen ja Pohjosen tutkimukselle antoi syksyllä 2003 julkaistu Elina Sanan selvitys Suomen ihmisluovutuksista natsi-Saksaan.
Toimittaja Sanan journalistinen dokumentti herätti valtaisan kohun ja poliittisen loiskiehunnan. Presidentti Tarja Halonen sai Wienissä toimivalta Simon Wiesenthal -keskukselta kirjeen, jossa vaadittiin luovutuksista täydellistä selontekoa. Hallitus teki työtä käskettyä ja pani professori Heikki Ylikankaan asialle.
Sana palkittiin sittemmin sekä Suomen Sadankomitean rauhanpalkinnolla että Tieto-Finlandialla.
Kaiken jälkeen voi Pekkarisen ja Pohjosen keralla ihmetellä, miksi kahteen lähihistorian mustaan aukkoon on suhtauduttu täysin eri tavoin.
Miksi suomalaisten kollektiivinen omatunto on näin valikoiva; herkistyneempi länteen kuin itään.
Kahdeksan juutalaisen luovuttamista natsien käsiin on pyydetty valtiovallan nimissä anteeksi.
Pääministeri Paavo Lipponen teki sen viisi vuotta sitten paljastaessaan Helsingin Tähtitorninmäellä muistopaaden "Apua hakevat kädet".
Suomen juutalaisyhteisölle osoitettu pahoittelu oli kaunis ele ja epäilemättä paikallaan.
Mutta eikö valtiovallan pitäisi pyytää anteeksi myös niiltä pariltasadalta ranskalaiselta, hollantilaiselta, belgialaiselta, tanskalaiselta ja norjalaiselta siviililtä, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle 1944-1945, vaikka he eivät olleet sotavankeja.
Ja niiltä lukuisilta sotasairaaloissa palvelleilta saksalaisilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä, jotka vastoin Suomen ja NL:n ratifioimaa 1929 Geneven sopimusta kyydittiin itärajalle marraskuussa 1944.
Ja niiltä tuhansilta inkeriläisiltä ja itäkarjalaisilta siviileiltä, joiden piti itse saada päättää Suomeen jäämisestä, mutta jotka painostettiin palaamaan rajan taakse.
Ja niiltä Heimopataljoona 3:ssa taistelleilta virolaisilta, jotka...
Katumuksen tie on pitkä. Mutta se on kuljettava kaikkiin ilmansuuntiin, jos halutaan vapautua historian painolasteista.
Julkaistu 13.10.2005 4:00:18
...........................................................
Tarja Halosen presidentinvaalikampanja on alkanut jälleen maakuntamatkalla Helsingin, Turun ym. vastaaviin neekeri- ja somalilähiöihin, eikä palautusneuvotteluilla Moskovaan?
Onneksi on vaihtoehtoja kuten Arto Lahti, joilla on selvät tavoitteet Suomi-neidon palauttamisessa ehyeksi, eikä antaa miehittäjä-Ryssän, eikä neekeröinnin raiskata armasta isänmaatamme. Virallinen kampanjasivu:
Arto Lahti
Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaista
Tarkemmin http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html Karjala-lehden Pääkirjoitus Karjala-lehti 13.10.2005Miehitetyn Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaistaKarjala-lehden teettämässä kyselytutkimuksessa 70 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa sitä mieltä, että suomalaiset saavat keskustella julkisesti Karjalan mahdollisesta palauttamisesta Suomelle. Vain 15 prosenttia oli sitä mieltä, että suomalaisten tulisi lopettaa keskustelu Karjalasta.
Viime sodissa menetetyn Karjalan kohtalosta ja tulevaisuudesta ei saanut Suomessa julkisesti puhua vielä 1980-luvulla. Neuvostoliiton ollessa voimissaan oli painostus Suomen suuntaan niin kova, että julkiseen keskusteluun ei päästy.
Nyt naapurimaan nimi on Venäjä ja edelleen rajan takaa tulee viestejä, että suomalaisten keskustelu Karjalasta ei ole sopivaa. Kyselytutkimus kuitenkin todistaa, että suomalaiset haluavat keskustella ja myös ottaa kantaa asiaan.
Suomalaisten mielestä maan poliittisen johdon pitäisi ottaa selkeästi kantaa Karjalan mahdolliseen palauttamiseen. Tätä mieltä on joka toinen aikuinen suomalainen.
Pitäisikö Suomen hallituksen keskustella Venäjän hallituksen kanssa Karjalan palauttamisesta? Tämä kysymys jakaa kansan kahtia.
Suunnilleen puolet suomalaisista (n sitä mieltä, että ei. Kuitenkin lähes yhtä suuri määrä kyselyyn vastanneita on sitä mieltä, että kyllä.
Pääministeri Matti Vanhanen on antanut ymmärtää, että hänen mielestään Suomen hallituksella ei ole aihetta tällaisiin keskusteluihin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on ollut samaa mieltä.
Kansasta 43 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että hallituksen pitäisi tehdä jotain. 43 prosenttia tarkoittaa noin kahta miljoonaa aikuista suomalaista.
Karjalan palautus on noussut valtakunnalliseen keskusteluun vasta 1990-luvun jälkipuolella ja merkittävä osa kansalaisista (42 prosenttia) on tällä hetkellä sitä mieltä, että he eivät ole saaneet riittävästi puolueetonta tietoa mahdolliseen palautukseen liittyvistä asioista.
Tämä on tärkeä tutkimustulos. Kansalaisille pitää entistä enemmän kertoa taustatietoja ja tosiasioita.
Entinen presidenttimme Mauno Koivisto pelotteli kansalaisia lopettamaan Karjala-keskustelun sanomalla sen johtavan mahdollisesti sotaan. Samantapaisia kysymyksiä on tehty aikaisemmissa kyselytutkimuksissa.
Kansalaisia on myös peloteltu Karjalan mahdollisen palauttamisen ja ylösrakentamisen suurilla kustannuksilla. Laskelmat varmaan pitävät paikkansa, mutta yleensä ei puhuta mitään siitä, mitä tuottoja palautus seuraavien vuosikymmenien aikana toisi.
Investointien hintahan lasketaan niin, että katsotaan sekä menot että tulot. Niiden erotus on lopullinen panostus.
Karjala-lehti kysyi suomalaisilta yksinkertaisesti "pitäisikö Venäjän palauttaa Suomelle Karjalan alueet, jotka talvisodan jälkeen vuonna 1940 menetettiin Neuvostoliitolle?".
Suomalaisista 36 prosenttia vastasi, että "kyllä". Tämä joukko muodostaa yli kolmanneksen Suomen kansasta eli tarkoittaa noin puoltatoista miljoonaa aikuista suomalaista.
Antti O. Arponen
Arto Lahti kansakunnalle suuntaa presidentinvaaleissa http://miehitetytalueettakaisin.blogspot.com/
